Isälle, rakkaudella

Isäni nukkui pois maaliskuussa Alzheimerin taudin vietyä voiton pitkien ja piinaavien sairaalaviikkojen jälkeen. Pidin tämän puheen hänen muistotilaisuudessaan. Lepää rauhassa, isä.

Isää ei enää ole. Minulle tämä on pitkän aikakauden päätös ja suuri muutos. Olen viisikymppinen, ja jo minunkin elämäni aikana moni asia on muuttunut ja hävinnyt. Isä on silti ollut olemassa koko elämäni ajan.

Sain seurata ja olla mukana, miten isä teki töitä ja rakensi pala palalta perheelleen ja itselleen suomalaista unelmaa niin kuin niin monet muutkin suomalaismiehet. Pysyvä työpaikka säkkitehtaalla, oma koti ja asuntolaina, kesämökki ja auto.

Unelmaa päivitettiin säännöllisesti, ja taloon tuli väri-TV, pakastin, stereot, mikroaaltouuni ja mikä milloinkin sattui olemaan se uusin ja hienoin juttu, joka kaikilla suomalaisen unelman tavoittelijoilla piti olla.

Uutuuksia tuli ja meni, mutta unelman raamit pysyivät samoina: oli koti ja perhe ja vanhemmat.

Isä rakasti puutarhanhoitoa, ja sekä kodin että kesämökin puutarhat kukoistivat hehkuvissa väreissä ja kasvoivat marjapensaita, mansikkaa, perunoita ja milloin ruusuja ja milloin saavikaupalla tomaatteja. Isä kokeili aina ensimmäisten joukossa myös viime vuosituhannen uutuuksia, kuten papuja, kurpitsoja ja kesäkurpitsaa.

Puutarhan antimet tulivat hyvään käyttöön, sillä isä oli myös perheen kokki. Siihen aikaan ei vielä ollut internetiä, mutta isä luki lehtien ruokareseptit tarkkaan ja kokeili usein jotain uutta.

Erityisesti lauantaisin isä vietti tuntikausia keittiössä, ja tuloksena oli herkkuja, kuten kokonaisia paistettuja broilereita, työlästä mutta herkullista kaalilaatikkoa tai lohta kermaperunapedillä. Niitä sain kotona käydessäni silloinkin, kun asuin jo muualla. Olin tervetullut palaamaan suomalaisen unelman raamehin milloin halusin.

Vuodet vierivät, minä olin jo aikuinen ja isä vanheni. Yhtäkkiä en enää ollutkaan se pieni tyttö, josta vanhemmat pitivät huolta, vaan osat vaihtuivat. Tuli muistisairaus, ja sen myötä isä alkoikin tarvita minun apuani. Vaikka vanhempien yhdessä luoma lapsuudenkoti oli vielä tallessa, muutos oli suuri.

Eletty elämä alkoi pikku hiljaa pyyhkiytyä isän muistista. Ensin hävisivät asioiden yksityiskohdat, sitten isommat kokonaisuudet. Lopulta isän muistot elivät vain isän elämässä mukana olleiden ystävien ja sukulaisten muistoissa, ja niissä isä elää vieläkin.

Minä olin isän elämässä 50 vuotta ja äiti vielä vähän kauemmin. Silti isä oli jo elänyt yli kolmasosan elämästään, ennen kuin perusti perheen. Niiden aikojen osalta isän elämä jatkuu sisarten, rajavartiostotovereiden, nuoruudenystävien ja varhaisten työkavereiden muistoissa. Sillä tavalla pieniä palasia isästä jää elämään kaikkien täällä olijoiden mielissä.

Elämänsä viimeisinä aikoina isä oli jo menettänyt kaikki muistonsa. Äidin ja minut hän tunsi silti loppuun asti. Hän ei välttämättä enää aina tiennyt, keitä me tarkalleen ottaen olimme, mutta sen hän tiesi aina vuorenvarmasti, että olimme hänelle rakkaita. 

Hän piti meitä kädestä kiinni ja kertoi usein vedet silmissä, miten tärkeitä olimme ja miten paljon hän rakasti meitä.

Siinä on isän tärkein perintö ja viimeinen viesti meille kaikille: Kun kaikki muu katoaa, jäljelle jää vain rakkaus. Niin vahvaa se on. Se on myös niin tärkeää, että kaiken muun voi antaa mennä ensin. Yritetään mekin muistaa tämä isän viimeinen viesti elämässämme ja suhteessamme muihin ihmisiin.

Kiitos kaikesta, isä.

Jutellaan toisillemme!

Lapsuudessani meitä pieniä kiellettiin puhumasta tuntemattomille. Se oli hyvä neuvo, jonka kaikki lapset taisivat saada. Valitettavasti meille unohdettiin kertoa, että se koskee vain lapsia.

Me suomalaiset kyräilemme vielä aikuisenakin lapsellisesti tuntemattomia ihmisiä, jotka rohkenevat puhua meille. Mitä kamalaa muka voi tapahtua, jos vastaa ihan kunnollisen näköiselle tavalliselle ihmiselle vaikkapa kaupan kassajonossa tai junassa? Todennäköisesti ei mitään, mutta jotain hauskaa siitä saattaa seurata.

Olen vieraiden kanssa höpöttäjä ja suosittelen sitä lämpimästi. Aloitan tunnustelevasti neutraalilla tai mielellään hassulla pikku kommentilla tai kysymyksellä. Jos kanssaihminen on sitä laatua, joka ei ole päässyt irti lapsuusajan hyvästä neuvosta, niin en kiusaa enempää. Useimmiten minulle kuitenkin vastataan ja saamme aikaan hauskan juttuhetken.

Junassa on aikaa jutella. Uskallatko?

Kokemuksesta voin kertoa, että tuntemattomille puhuminen kannattaa, monestakin syystä:

1. Jutteleminen on hauskaa. Pitkät junamatkat ja jonottaminen kuluvat joutuisasti, jos on juttukaveri. Samalla voi kuulla hauskoja tarinoita, joista on myöhemminkin iloa muille kerrottuina.

2. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Olemme ihan tavallisen näköisiä, mutta jokaisella on oma tarinansa, joka ei näy päällepäin. Joukossa on ihania, sinnikkäitä, inspiroivia ja joskus enemmän tai vähemmän erikoisiakin tapauksia.

Ratikkaa odotellessa juttelin kerran miehen kanssa, jolla oli mukanaan ponin kokoinen irlanninsusikoiran pentu. Huomautin jotain koiran suuresta koosta, ja mies kertoi odotellessamme tarinansa.

Hän tarvitsi tuekseen ison avustajakoiran, koska oli ollut selkäleikkauksessa. Leikkaus oli epäonnistunut ja vienyt tunnon jaloista. Ongelmista huolimatta mies oli positiivinen ja hauska, ja jäin miettimään omaa onnellista osaani ja sitä, miten pienistä ei kannata valittaa. Toivon juttukumppanilleni ja hänen jättimäiselle avustajalleen kaikkea hyvää.

Olen myös istunut junan työskentelyhytissä naisen kanssa, joka jätti minut sanattomaksi. Hän huomasi, että olin kääntämässä tietoiseen läsnäoloon liittyvää tekstiä, ja halusi sen vuoksi näyttää minulle, miten hän osaa puhua kielillä, siis siinä perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Tunnistamattomaan pulinan lomasta erottui lause kerrallaan kaunis suomenkielinen rukous.

Näitäkään ihania ja mielenkiintoisia tarinoita minulla ei olisi kerrottavana, jos en juttelisi ihmisten kanssa.

3. Saa ystäviä. Tuntemattomille juttelijat ovat ihan oma rotunsa, jonka jäsenillä yleensä synkkaa hyvin. Minulla on junatuttavuuksia Facebook-kamuina, ja muutamia olen jopa tavannut myöhemminkin; olemme kyläilleet ja käyneet elokuvissa.

4. Voi vaikka oppia jotain. On hyvin todennäköistä, että juttukaverisi on jonkin alan ammattilainen. Ammattilaiset kertovat kysyttäessä mielellään kiinnostavia asioita työstään.

Lentokoneessa olen oppinut vieruskaveriltani porakaivojen tekemisestä ja junassa siitä, millaista on olla kouluttajana YK:n rauhanturvajoukoissa.

Oikaistessani töihin mennessäni Helsingin Ruusutarhan poikki työtekijä kertoi minulle julkisten puutarhojen kansainvälisestä laatuluokituksesta ja siihen kuuluvista vaatimuksista, kuten että kiviportaiden väleissä ei saa kasvaa rikaruohoakaan. Ja siitä, että puutarhan citykanikantaa pitää kurissa citykettuperhe!

5. Jutteleminen luo yhteisöllisyyttä ja positiivisuutta. Juttelemalla kasvottomasta ihmismassasta erottuu oikeita ihmisiä iloineen ja suruineen. Kun oppii muistamaan, että kaupan myyjä tai kadun kanssakulkijat ovat oikeita tuntevia ihmisiä, ei halua olla tyly tai epäkohtelias.

Jutellaan toisillemme! Teemme maailmasta paremman paikan.



#hyvä elämä #positiivisuus

Suuri nettihuijaus

Kaivinkone katkaisi Elisan kaapelin keskiviikkoiltana, ja Suomi lamaantui pariksi tunniksi. Tai siltä ainakin tuntui. Koko maan nettiyhteydet takkuilivat, ja myös moni TV oli pimeänä.

Työntekoni pysähtyi, koska en päässyt tarvitsemiini tietokantoihin. Kotona istuin tovin tylsästi tietokoneeni ääressä mitäs nyt -tunnelmissa, koska en päässyt edes Facebookiin aikaani kuluttamaan.

Tajusin, miten nettiriippuvaisia me kaikki olemme niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Tajusin myös, miten meitä käytetään hyväksi tämän riippuvuutemme takia. 

Meitä huijataan antamaan tietoja itsestämme joka taholle, ja haluamme niin epätoivoisesti käyttää kaikkia netissä tarjolla olevia palveluja, että emme kyseenalaista tietojen antamisen tarpeellisuutta.

Ajatellaanpa seuraavia tapauksia:

1. Älypuhelimet. Hankin elämäni ensimmäisen älypuhelimen viime kesänä. Se oli hauska kaikkine sovelluksineen, joilla saattoi tehdä vaikka mitä, kuten navigoida itsensä haluamiinsa osoitteisiin tuosta vain.

Loppukesästä puhelin latasi automaattisesti itseensä suuren päivityksen, ja sen jälkeen mikään ei toiminut. Jokainen sovellus ilmoitti, että sitä ei voi käyttää, ellei avaa Microsoft-tiliä, rekisteröidy ja hyväksy käyttöehtoja.

Oletko koskaan miettinyt, mitä nämä "muut tiedot" ovat?

Käyttöehtoihin kuului mm. se, että kerron Microsoftille henkilötietoni ja annan sille samalla luvan päästä käsiksi mm. Facebookin ystävälistaani ja seurata ainakin jossakin määrin, millä nettisivuilla käyn.

Asia on muotoiltu käyttöehdoissa näin: …”keräämme sinulta joitakin tietoja, jotta voimme tarjota sinulle puhelimen toiminnot ja palvelut, suorittaa tapahtumat, joita olet pyytänyt tai joihin olet antanut luvan, sekä näyttää sisältöä ja mainontaa, joka on räätälöity asetustesi ja mielenkiinnon kohteidesi perusteella.”

Käytännössä sama teksti tarkoittaa kutakuinkin tätä: ”Koska et kuitenkaan vaivaudu lukemaan näitä pienellä kirjoitettuja ja tuhottoman pitkiä käyttöehtoja ennen niiden hyväksymistä, annat meille luvan seurata, millä nettisivuilla käyt ja mitä siellä teet ja myydä tietosi mainostajille. Tosiasiassa vain murto-osaa antamistasi tiedoista tarvitaan varsinaisesti sovellusten toimintaan.”

Tätä varten puhelimella on myös niin ikään käyttöehdoissa mainittu mainontatunnus, jonka avulla yhtä puhelinta ja siten yhtä henkilöä koskevat eri päivien netin selaustiedot voidaan yhdistää. Mainontatunnuksen voi ottaa pois käytöstä, mutta vain, jos on hoksinut käyttöehdoista sen olemassaolon. Huomasitko sinä?

Rekisteröityessäni tunsin itseni huijatuksi, sillä minut pakotettiin antamaan lupa tietojeni käyttöön mainostarkoituksiin voidakseni käyttää puhelintani.

2. Kaikkeen täytyy rekisteröityä. Edes lehtitilauksen peruminen ei onnistu netin kautta, ellei ensin rekisteröidy ja kerro samalla vähintäänkin osoitettaan, puhelinnumeroaan, ikäänsä, ja mitä nyt milloinkin rekisteröitymisen varjolla satutaan kysymään.

Puhelimella tehtynä tilauksen perumiseen riittää yllättäen pelkkä laskusta löytyvä tilausnumero. Miksi netissä siis halutaan minusta kaikki nämä tiedot?

Jopa eräs nettisanakirja kehottelee nykyisin käyttäjiään rekisteröitymään! Tämä on tyypillistä monille muillekin nettisivuille.

Luetko nettipalveluiden käyttöehdot ennen niiden hyväksymistä. Kannattaisi lukea. 

Useinkaan rekisteröityminen ei sinänsä ole tarpeen palvelun käyttämiselle, vaan meiltä likimain huijataan mahdollisimman paljon mainostajille hyödyllistä tietoa. Ja siinä onnistutaan, koska kuka todellakaan jaksaa lukea käyttöehtoja halutessaan vain nopeasti sivustolle tekemään sen, mitä oli tekemässä? Rasti ruutuun ja eteenpäin.

3. Hassut nettitestit. Oletko hyvä työntekijä? Mikä on eläinpersoonallisuutesi? Mikä kirjallisuuden hahmo olet? Mikä väri olet?

Niin hölmöä testiä ei olekaan, ettemmekö haluaisi tietää. Esimerkiksi Facebook on testejä tulvillaan. Vastatessamme olemme jo valmiiksi rekisteröityneet, joten vastauksemme on helppo yhdistää muihin tietoihimme. Toki ne pystytään jäljittämään tietokoneeseemme muutenkin.

Paljastamme testeihin vastatessamme lempiruokamme, harrastuksemme, lastemme iän ja lukumäärän, terveydentilamme, työpaikkamme, siviilisäätymme ja ties mitä muuta henkilökohtaista.

Mieti tarkkaan, haluatko todella tietää.

Nämä nettitestit ovat se kaikkein suurin huijaus, jolla meistä kerätään tietoja.

Useimpia tietoja ei tarvita testivastauksen laskemiseen. Mitä merkitystä ansioilleni työntekijänä on esimerkiksi sillä, montako tuntia yössä nukun? Tai sillä, onko minulla lemmikkieläimiä? Silti niitä kysytään.

Useimmissa testeissä näyttää olevan vain yksi tai kaksi aiheeseen liittyvää kysymystä, joiden perusteella vastaus annetaan. Muiden vastausten avulla saatuja tietoja käytetään muiden meistä kerättyjen tietojen kanssa kohdistettuun mainontaan ja profilointiin.

Tietojen keräämisen on tarkoitus tapahtua niin, että ketään ei voi tunnistaa, mutta tapahtuuko se? Väärin käytettyinä tiedot voidaan yhdistää yhteen henkilöön, ja silloin hänestä tiedetäänkin jo todella paljon.

Olemme säälittäviä addikteja, jotka luopuvat luottavaisina ja kyselemättä yksityisyydestään saadakseen vastineeksi päivän annoksen nettiä. Suosittelen lämpimästi käyttöehtojen lukemista ennen kyseisen ruudun rastittamista.


Lisää tietoa nettitesteistä englantia osaaville täällä ja täällä.